#4

Artun saaliit

Toin tässä yhtenä iltana päästäisen sisälle. Se oli kaikkiaan neljäs kaikkiaan ja toinen, joka eli vielä sisälläkin. Se juoksi karkuun ja oli mennyt dvd-telineen taakse. Sitten se oli heittänyt henkensä. Kerroin meidän ihmiselle, että siellä se on ja voisitko siirtää vähän. Se siirsi kyllä, mutta en siltikään saanut pitää sitä tälläkään kertaa.
Olin kyllä silti ihan tyytyväinen.

***

Ihminen muistuttaa: Arttu ei ulkoile vapaana, vaan tarhassa. Jos päästäinen ei ymmärrä pysyä poissa kissatarhasta, saa syyttää itseään. Muualtakin olisi kyllä mahdollisuus päästäisen kulkea.

Imureista

Pojat eivät aivan ymmärrä

Kaikki kissat tietävät, että talouksissa on imureita. Meilläkin on, sekä se sellainen, jolla ihminen siivoaa täällä tuvassa, että se toinen, minne mennään sisälle ja joka liikkuu ja jolla päädytään outoihin paikkoihin. Paitsi luultiin jo, että enää ei olisi, kun sitä ei näkynyt eikä kuulunut moneen viikkoon ollenkaan! Sitten tuli se mies oman imurinsa kanssa, mutta on kuulemma eri juttu kokonaan. Se imuroi eri asioita kuin meidän oma ihminen.

Joka tapauksessa sitten meidän tavallinen imuri yhtäkkiä taas ilmestyi tänne. Se oli ollut jossain muualla tässä välillä. Vähän erikoista, mutta sitten meille selitettiin, että se oli ollut huollossa, kun se oli mennyt rikki.

Sitä me vaan mietittiin, että kun on se iso pölynimuri, jonne mennään sisälle ja joka vie meidät sinne, missä kuulemma parannetaan meidän vaivoja, niin se sama koskee vissiin sitten pölynimureita itseäänkin. Kun se meidän pieni tupapölynimuri joutui siihen isoon pölynimuriin ja vietiin jonnekin, jossa se tuli kuntoon. Mutta mitäs sitten jos se iso pölynimuri menee rikki? Laitetaanko se vielä isompaan pölynimuriin ja viedään jonnekin? Ja miten isoiksi pölynimurit oikein voi tulla, jos aina pitää olla isompi ja isompi?

Ei kyllä oikeastaan haluta ajatella oikein isoja pölynimureita, ettei tule painajaisia.

Viisain nyt vain nukkua vähän, eikä miettiä liikaa isoja eikä pieniä pölynimureita.

Erikoinen vieras

Pojat ihmettelevät

Meillä kävi eräänä perjantaina erikoinen vieras. Sellainen mies, jolla oli imuri ja harjoja ja joka nousi katolle.

Se vieras mies nousi meidän katolle!
Ja sitten se tuli tupaan ja käynnisti imurin. Sillä oli oma imuri mukana.
Hieman erikoista on tulla imuroimaan toisten koteihin. Mutta se imuroi sellaisia paikkoja, joita oma ihminen ei koskaan imuroi. Takkaa ja hellaa. Ehkä meidän ihminen ei osaa, eikä meillä ole kyllä noin isoa imuriakaan.
Sitten jälkeenpäin piti ihan levätä. Onneksi paistoi aurinko tähän sohvalle.
Kylläpäs se nyt väsyi tuo lapsi yllättävän paljon.

Sittemmin olemme toipuneet, ei huolta sen puolesta. Imureista olisi kyllä asia tai pari sanottavana muutenkin, mutta jätetään nyt toiseen kertaan.

Sohva

Pojat esittelevät

Taannoin Naukulan Mamma ja Triolan Täti kävivät ja toivat meille sohvan. Se on oikein erinomainen ja tarpeellinen huonekalu, jota meidän oma ihminen ei koskaan olisi ymmärtänyt hankkia. Onneksi on sellaisiakin ihmisiä, jotka ymmärtävät mitä kissa tarvitsee.

Tämä on oikein huomattavan hyvä kaluste
Figokin tykkää
Kahdelle tämä on kyllä vähän pieni
Paitsi ehkä sitten, jos kumpikaan ei makaisi
Kiitos, tämä on erittäin hyvä!

Huomio huomio

Arttu toimittaa uutiset

Hyvää iltapäivää, tässä uutistoimittaja Arttu. Seinäpalasia on siirrelty ja lopultakin laitettu seinälle.
Niitä on nyt makuuhuoneessa. Kuva on vinksallaan, ja vähän talokin, ja hyvin todennäköisesti myös palaset. Arttu ei ole vinksallaan. Kuvaaja sen sijaan on kyllä.
Aivan kelpo paikka tämä seinäpalanen. Tunnistatteko muuten kumman häntä se on?
Tämä kestää ainakin vielä kaksikin. Illalla on jo aika pimeää kuvata, tulee suttua.
Tämä on ehkä hyvä nukkumapaikkakin
Ja sitä kans mietin, että voisikohan tämä olla uutisstudio silti, vaikka se on näin päin ja sillä on häntä?
Lopuksi kerrottakoon vielä, että alkuperäinen uutistoimitusstudio toimi myös rapsuttamona, jos on taitava ja tasapainoinen kissa. Figo on, mutta Figo osaakin ainakin melkein kaiken.

Ei muuta tällä kertaa. On kyllä muutakin tiedotettavaa, mutta se ensi kerralla.

P niin kuin

Pojat kertovat

Meillä kävi viime torstaina taas täti! Se oli Miukumaan Päivi-täti, Sofian ja Olgan ihminen.

Arttu: minä olen nähnyt sen ennenkin, silloin kun olin pieni, mutta en kyllä muistanut. Mutta sitä en tiedä kyllä onko se asunut joskus siellä Naukulassa, jossa minä synnyin, kun ainakin se on uhannut niin silloin kun Noomi-mummi odotti mun äitiä Herttaa.

Figo: Ei se varmaan ole asunut, kun Sofia ja Olga olisi sitten pitänyt viedä pitkäksi aikaa hoitoon Tyypille.

Arttu: No mutta joka tapauksessa mua pussattiin!

Figo: Aina ne pussaa. Ei siitä pääse mihinkään.

Arttu: Ja se toi meille tuliaisia myös, sellaisen pahvisen talon ja muuta. Ja leikitti. Mutta tarhaa en oikein voinut esitellä, kun satoi vettä. Vähäisellä sateella voi olla tarhassa, mutta ihmiset ei yleensä halua kauheasti olla pihalla vesisateessa.

Figo: Hyvä vieras se oli kyllä, käyttäytyi rauhallisesti ja kauniisti. Mutta tietysti Sofia ja Olga ovat sille opettaneet miten ollaan.

Arttu: Paitsi se pussailu.

Figo: Sitä ei täti-ihmisistä oikein saa pois, vaikka miten opettaisi, ainakaan kaikista. Ne on sellaisia. Joka tapauksessa on kyllä aivan piristävää kun välillä käy vieraita. Vaikka on se vähän jännittävääkin silti.

Arttu: Ainakin vieraat leikkivät ahkerammin kuin H.

Figo: Se on totta.

P niin kuin Päivi
Kun on viihdytetty vieraita ja edustettu ahkerasti, pitää muistaa myös levätä ja venytellä.
Ja sitten illalla nukuttaa paremmin, kun on puuhaillut ja seurustellut illan aikana. Tuohon otsaan ne aika usein pussaavat. Tai sitten poskelle.

Kiitos käynnistä Päivi ja paljon terveisiä Sofialle ja Olgalle!

Figo ja Arttu