11., 12., 13.

Tai ehkä kuudes, kuudes ja seitsemäs

Tänään on ollut erinomainen päästäispäivä. Lupsu sai heti aamusta yhden. Sitten minä sain yhden. Nyt iltapäivällä Lupsu sai vielä yhden! Kaikkiaan kolme tänään, eikä päiväkään ole vielä lopussa!

Aamun ensimmäinen, Lupsun
Aamun toinen, jota esittelee Lupsu, vaikka minä sen kyllä sain. Tai ainakin niin me on ihmisille sanottu.
Ja sitten vielä yksi Lupsulle.

Eli kaikkiaan Lupsu johtaa mua yhdellä, mutta mulla on se orava vielä lisäksi. Ihmisen mielestä pikkujyrsijät eivät ole kovinkaan viisaita.

Hyvä viikonloppu

Artulla, ja miksei Lupsullakin

Viime viikonloppu oli oivallinen. Tai ei meillä nyt suuremmin valittamista ole muutenkaan, mutta nyt oli erityisen monta erikoisasiaa.

Oli tällainen laukku lattialla. Kuva on hieman epätarkka, koska piti kehrätä ja leipoa tassulla niin kovasti. Ja onhan se tarpeellista jättää vieraiden vaatteisiin sopivasti kissankarvaa muistoksi!
Ja sitten saatiin vielä uusi laatikkokin! Lupsu ei ihme kyllä niin paljon laatikoista välitä, mutta ei minä kyllä välitän!

Ja sitten vielä Lupsu sai lauantai-iltana taas saaliin. Se oli Lupsun neljäs. Siitä ei ole kuvaa, koska H jo nukkui eikä miesihminen hoksannut kuvata, mutta uskotte varmasti, että päästäinen se oli. Lupsu on tavattoman taitava ja tarkkatassuinen näissä asioissa!

Saa olla toistekin tällaisia!

Pulu!

Lupsu-pulu

Kuten lukijakunta tietää, meillä on erityinen suhde puluihin.

Äskettäin saamamme uuden ja tärkeän tiedon mukaan Lupsu on lapsena ollut nimeltään Pulu! Siis silloin, kun Lupsu oli niin pieni, että hän asui vielä äitinsä ja sisarustensa kanssa. Tiedottajana tässä asiassa toimi tietenkin Naukulan Mamma, joka tuntee paljon kissoja ja heidän ihmisiään.

Tämä on varsin ihmeellinen asia. Meillä on (viereisessä metsässä asuvien lintujen lisäksi) omakotipulu! Sitä sopii ajatella!

Lupsu silloin kun hän oli Pulu. Kuva Merja L.

Puhelu

Arttu soittaa Mummulle

Ring ring

Hei Namu-mummu, täällä on Arttu pesukoneessa. Niin, kun en ole vähään aikaan ehtinyt soittaa, mutta nyt mulla olisi sellainen kysymys, että kun teidän Mamma kirjoitti, että Hertta on höpö ja on periyttänyt sitä jälkikasvulleen, niin mitä se oikein tarkoitti?

Hyvää kuuluu kiitos, mutta on ollut vähän kiireitä. Ymmärrät varmaan, tarhassa on pitänyt olla ja vesikupissa uida ja saada hepuleita ja kaikkea sen sellaista.

6.

Artun yhä suurenevat saaliit

Tämänkertainen saalis olikin todellista suurriistaa! Ihminen kehui mua kyllä asiaankuuluvasti, vaikka samalla voivotteli riistan kovaa kohtaloa.

Mutta en silti saanut pitää sitä. Sitäkään. Miksei niitä koskaan saa pitää?

Kur, sanoi Arttu

Aha, sanoi ihminen

Eräänä päivänä Arttu tuli tarhasta ja sanoi kur! Hänellä oli aarre suussa. Ihminen arvatenkin esitti epäilyksen aarteen lajista.
Se olikin aika mukava aarre.
Arvaukset aarteen lajista menivät kuitenkin pieleen, koska kyseessä ei ollut päästäinen eikä muu pikkujyrsijä. Ei ollut nisäkäs ensinkään, vaan kuivanut haavanlehti! Kissojen ei kuulu olla ennalta-arvattavia.

Mysteeri

Arttu ei tiedä

En tiedä, enkä oikeastaan ymmärrä miksi minulta kysytään. Figolta ei kysytty.
Mutta minä luulen, että näin se ehkä on tapahtunut. En tiedä, kun en nähnyt miten se kävi, mutta näin se voisi käydä. (Videolla kuuluu napsumista, joka ei liity tähän, vaan tulee hellanpesästä. Oli räiskyviä puita. Laittakaa äänet pois.)