Kur, sanoi Arttu

Aha, sanoi ihminen

Eräänä päivänä Arttu tuli tarhasta ja sanoi kur! Hänellä oli aarre suussa. Ihminen arvatenkin esitti epäilyksen aarteen lajista.
Se olikin aika mukava aarre.
Arvaukset aarteen lajista menivät kuitenkin pieleen, koska kyseessä ei ollut päästäinen eikä muu pikkujyrsijä. Ei ollut nisäkäs ensinkään, vaan kuivanut haavanlehti! Kissojen ei kuulu olla ennalta-arvattavia.

Mysteeri

Arttu ei tiedä

En tiedä, enkä oikeastaan ymmärrä miksi minulta kysytään. Figolta ei kysytty.
Mutta minä luulen, että näin se ehkä on tapahtunut. En tiedä, kun en nähnyt miten se kävi, mutta näin se voisi käydä. (Videolla kuuluu napsumista, joka ei liity tähän, vaan tulee hellanpesästä. Oli räiskyviä puita. Laittakaa äänet pois.)

Vuoden ensimmäinen

Hyvää uutta vuotta!

Me kaikki toivomme teille kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta ja kiitämme nöyrästi menneestä vuodesta (joka oli tämän blogin ensimmäinen vuosi).

Tässä vuodenvaihteessa meillä on esimerkiksi

Levätty ja lorvailtu
Oleskeltu
Ulkoiltu. Lupsu on ulkoillut tiettävästi elämänsä ensimmäistä kertaa!
Arttu sen sijaan on ulkoillut ennenkin ja on jo hyvin tottunut säätiloihin.
Huolehdittu, että vuosi aloitetaan puhtaana.
Jonkin verran riehuttu. Ainakin Arttu on.

Toivottavasti teidän vuotenne ovat alkaneet hyvin ja jatkuvat vielä paremmin! Me ehkä käydään vähän myöhemmin läpi viime vuoden tapahtumat ja Lupsukin saattaa haluta kertoa jotain asioita, kunhan tässä ehditään.

Joka tapauksessa kiitos ja iso purrrrrr! kaikille menneestä vuodesta ja kaikkea parasta vielä isompi purrrrrrrrrr tulevalle vuodelle!

Purrrrrrr!

Välipäivätietoja

Arttu kertoo

Mulla on nyt vähän kiire, mutta äkkiä tulin kertomaan, että meillä on mennyt joulu ihan hyvin. Vähän on vaan joulukuusta rapistettu, enkä minäkään ole joutunut jäähylle Lupsun luota kuin ehkä kolme kertaa päivässä, kun kuulemma menee mahdottomuuksiin. En ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan kyllä, mutta olen kumminkin välillä ihan nätistikin.

Kumminkin.

Joulukuusta on ehkä vähän nakerrettu.
Sitten on syöty hyvin. Tai siis aina me syödään hyvin, mutta nytkin on syöty hyvin. Enimmäkseen raksuja ja välillä kanaa. Figo syö omaa ruokaa, koska ei se voi muuta syödä.
Ja sitten meillä oli Lupsun kanssa joulukalenteri. Tai se oli ensin miesihmisen joulukalenteri, mutta kun se meni tyhjäksi, me saatiin se. Sinne laitettiin kuivattua kanaa.

Lupsulla oli kanssa uusi hiiri. Tai on mekin Figon kanssa sillä saatu pelata, mutta meidän mielestä se on vähän outo. Lupsu tykkäsi enemmän.

Me kumminkin ollaan vielä eri huoneissa. Tai siis minä saan kyllä kulkea, jos osaan käyttäytyä, mutta Figo ja Lupsu ei. Kun siinä kävi niin, että kerran Figo oli Lupsun huoneessa ja sitten Lupsu tarkasti Figoa hännän alta ja Figo sanoi sille, että kissoihin tutustutaan etukautta. Lupsu närkästyi ja sitten se ei oikein tykkää Figosta. Figo ei kauheasti välitä, kun Figo on aika pitkäpinnainen. Mutta kyllä varmaan joskus avataan verkko-ovi kokonaan. Sitä ennen pitää kuulemma mun malttaa olla kissoiksi ja sitten Lupsu ei saa viitata tassulla Figolle.

Minä olen kyllä ihan kiltti. Ja Lupsukin on ja Figo on tietysti Figo.

Mutta nyt mun pitää mennä taas, kun on vähän kiire.

Heippa!

Mikä on muuttunut

Sen jälkeen

Siitä on nyt pari viikkoa, kun mut vietiin pölynimurilla sinne erikoiseen paikkaan ja jossa minulta otettiin osia pois.

En tiedä, en oikein enää muistakaan koko asiaa. On ollut niin kiireitä! Tipuja tietysti on ollut kovasti nyt, ihan suuria parvia. Ja sitten meillä on alkanut olemaan asioita väärissä paikoissa ja mun pitää viedä niitä sitten toisiin paikkoihin. Ja sitten on pitänyt juosta ja kiipeillä ja olla tarhassa ja joskus nukkua ja ruokakin maistuu nyt erilaiselta.

Meillä on nykyään matot kauhean usein rutussa. En kyllä ymmärrä miksi.
Ja tavaroita on oudoissa paikoissa ja niitä pitää kuljettaa toisiin paikkoihin. Tänään oli miesihmisen uimalasitkin keskellä olohuonetta. Yhtään en ymmärrä miten ne siellä oli! Ei niiden paikka kyllä olohuoneen lattialla ole. Ja H:n lankakerä on kaapissa, sen sekoittelun aloitin pienenä ja nyt olen sitä jatkanut. H on yrittänyt selvittää sitä, mutta mun mielestäni se on parempi sellaisena vähän takkuisena.
Näitä kasvejakin korkeintaan joskus vähän kokeilen tassulla. Ja vain isompia, en niitä pieniä! Mutta sitä kyllä ihmettelen, että miten mulla silloin joskus tuli mieleenkään pissiä tämän juurelle? Hiekkalaatikko on ihan muualla!
Sitten tämä vesiasia on kanssa. Senkin olin unohtanut. Hanasta tulee vettä, ja se on jännää!

Niin ja kauhean mielenkiintoisia juttuja nykyään on. Ja ihan yllättäviä vielä, niin kuin vaikka porkkanapussi mikron päällä (se ei yleensä ole siinä, vaan jääkaapissa) tai alusvaatelaatikko tai mikä vain.

Niin ja sitten ei enää tee mieli laulaa. Nyt vain ilmoitan ihmisille, jos on tylsää ja sitten linnuille pitää tietysti jäkättää. Ne on eri asioita.

Ihmiset sanoo, että minusta on tullut taas pentu. En tiedä, kun olen jo aika iso ja ajattelin kyllä vielä ruveta kasvamaankin.

Mutta tiedättekö mikä ei ole muuttunut? Mua pussataan vieläkin yhtenään!

Täällä ylhäällä on siitä hyvä, ettei H ylety pussaamaan.

Kummitus

Arttu näki kummituksen

Meidän tarhassa oli eilen iltana kummitus. Ensin se ei ollut siellä ja sitten oli. Mulla meni ihan häntä pörröiseksi ja minä murisin sille. Ihminenkin meni katsomaan mikä siellä on, mutta ei se nähnyt mitään. Paitsi ihminen meni ulkokautta, ei tuosta meidän pienestä ovesta, koska ei se mahdu siitä. Ehkä se kummitus pelästyi ihmistä, kun ihminen ei sitä nähnyt.

Tuolla se oli. Oli vähällä tulla tarhan luukusta tupasalle.
Mutta menin minä sitten kuitenkin tarhaan, oli siellä kummitus tai ei

Kauhistus!

Artun järkytys

Mun täytyy nyt vähän kertoa. On tapahtunut kamaluuksia.

Ensin oli ihan tavallinen päivä ja mulla oli kaikki ihan kunnossa. Ei kerrassaan mitään, mikä olisi selittänyt mitä sitten tapahtui!
Sitten mua pyydettiin menemään kuljetuskoppaan. Menin, koska pyydettiin, enkä osannut arvata, että siitä olisi mitään haittaa. Sitten kuitenkin jouduin siihen pölynimuriin ja vietiin taas sinne paikkaan, jossa viimeksi mulle annettiin herkkuja, eikä tehty muuta.

Tällä kertaakin piti mennä ensin valkoisen päälle ja todettiin painon olevan sama 5,4kg kuin viimeksi. Ja sitten ihminen piti musta kiinni, vaikka en tiedä miksi. Sitten mua alkoi kauheasti nukuttaa, vaikka en ollenkaan ymmärrä miksi! Ensin olisi huvittanut tutkia koko paikka ja sitten yhtäkkiä alkaakin nukuttaa! Ei ole ennen käynyt niin. Sitten heräsin ja nukutti vielä lisää ja nukuin aika paljon. Herättyä sitten oli outo olo ja pyörrytti. Aloin kuitenkin pesemään, kun olivat lianneet mut siellä. Sitten huomasin!

Minusta puuttuu osia!
Figokin kävi katsomassa ja kauhistui ensin. Sitten se sanoi, että tälle nyt ei enää mitään voi ja että nyt on otettava rauhallisesti, kyllä tämä tästä selviää. Figo tietää, kun sillekin on käynyt näin.
Mun piti kyllä hyvän aikaa miettiä suostunko. Yritin sanoa, että nyt voitaisiin lähteä ja hakea ne puuttuvat osat takaisin. Ei lähdetty kuitenkaan.
En ole ihan varma vieläkään tästä asiasta, mutta keittiössä on tullut vietettyä enemmän aikaa nyt. Ruoka on maistunut erilaiselta.

Tarhaan en ole päässyt moneen päivään. Torstaina aamupäivällä viimeksi, ennen sitä kauhistusta. Perjantaina en päässyt, kun tarhaan ei kuulemma saa mennä muuten kuin selvin päin. Ja sitten en, koska olisi hyvä antaa niiden haavojen vähän parantua. Olisin kyllä sitä mieltä, että nyt jo voisi, mutta ehkä huomenna sitten. Ei mua enää (paljon) mikään vaivaa.

Niin että sellaista tällä kerralla. Olen kyllä sitäkin miettinyt, että Figokin on konsultti ja Sulo ja moni muu mun sukulainen. Figo ja Sulo ainakin on ihan isoja kolleja, että varmaan minäkin tästä selviän. Ainakin Figo sanoo, että siitä selviää, ja Figo kyllä tietää.

Ei muuta tällä kerralla. Heippa!

Yhtä juhlaa

Artulla on juhlia

Tällä viikolla on ollut juhlia. Sanovat, todellisuudessa ei ole kauheasti tavallisesta poikennut. Joka tapauksessa yhtenä päivänä oli kansainvälinen nallepäivä. Minuun tämä liittyy sillä tavalla, että mun virallinen nimihän on Pinkkitassun Ursus, joka tarkoittaa karhua. Sitten ursuksesta tulee Ursus Arctos, joka on ruskeakarhu ja siitä Arttu, joka on mun nimi. Ja siitä taas seuraa, että mulla on tänään nimipäivä. Kalenterissa sanotaan niin!

Nallepäivänä kuulemma nalleja halataan ja pussataan. Ilmeisesti erotuksena kaikista muista päivistä, jolloin pussataan ja halataan.
Tuohon päälaelle ne pusut aika usein tulevat. Tai poskelle. Korvaan menee joskus vettä, kuten Sulollakin.

Se mua ei haittaa, jos Figo pussaa, kun se osaa tehdä sen kastelematta korvia.

Tämä Arttu on kylläkin minun kissani. Terveisin Figo

Keskikokoinen pahvilaatikko

Artun kokoinen

Viimeksi meillä oli pieni pahvilaatikko. Nyt on suurempi, mutta ei kuitenkaan kovin suuri. Nuoren eurooppalaiskollin kokoinen.

Ensin täällä oli kuusi kiloa kukkasipuleita. Sen jälkeen noin viisikiloinen eurooppalaiskolli.
Tässä on hyvät nämä reiätkin
Vaikka se voi näyttää vankilalta, niin ei se ole silti.
No niin ihminen, menepäs nyt siitä kuvaamasta kenenkään yksityistä pahvilaatikkoelämää!

#4

Artun saaliit

Toin tässä yhtenä iltana päästäisen sisälle. Se oli kaikkiaan neljäs kaikkiaan ja toinen, joka eli vielä sisälläkin. Se juoksi karkuun ja oli mennyt dvd-telineen taakse. Sitten se oli heittänyt henkensä. Kerroin meidän ihmiselle, että siellä se on ja voisitko siirtää vähän. Se siirsi kyllä, mutta en siltikään saanut pitää sitä tälläkään kertaa.
Olin kyllä silti ihan tyytyväinen.

***

Ihminen muistuttaa: Arttu ei ulkoile vapaana, vaan tarhassa. Jos päästäinen ei ymmärrä pysyä poissa kissatarhasta, saa syyttää itseään. Muualtakin olisi kyllä mahdollisuus päästäisen kulkea.

Imureista

Pojat eivät aivan ymmärrä

Kaikki kissat tietävät, että talouksissa on imureita. Meilläkin on, sekä se sellainen, jolla ihminen siivoaa täällä tuvassa, että se toinen, minne mennään sisälle ja joka liikkuu ja jolla päädytään outoihin paikkoihin. Paitsi luultiin jo, että enää ei olisi, kun sitä ei näkynyt eikä kuulunut moneen viikkoon ollenkaan! Sitten tuli se mies oman imurinsa kanssa, mutta on kuulemma eri juttu kokonaan. Se imuroi eri asioita kuin meidän oma ihminen.

Joka tapauksessa sitten meidän tavallinen imuri yhtäkkiä taas ilmestyi tänne. Se oli ollut jossain muualla tässä välillä. Vähän erikoista, mutta sitten meille selitettiin, että se oli ollut huollossa, kun se oli mennyt rikki.

Sitä me vaan mietittiin, että kun on se iso pölynimuri, jonne mennään sisälle ja joka vie meidät sinne, missä kuulemma parannetaan meidän vaivoja, niin se sama koskee vissiin sitten pölynimureita itseäänkin. Kun se meidän pieni tupapölynimuri joutui siihen isoon pölynimuriin ja vietiin jonnekin, jossa se tuli kuntoon. Mutta mitäs sitten jos se iso pölynimuri menee rikki? Laitetaanko se vielä isompaan pölynimuriin ja viedään jonnekin? Ja miten isoiksi pölynimurit oikein voi tulla, jos aina pitää olla isompi ja isompi?

Ei kyllä oikeastaan haluta ajatella oikein isoja pölynimureita, ettei tule painajaisia.

Viisain nyt vain nukkua vähän, eikä miettiä liikaa isoja eikä pieniä pölynimureita.