Category Archives: Elokuvat

Karhunpoika harrastaa

Arttu on pesukarhu

Artulla on ankkoja. Välillä ne ei ole kovin kiinnostavia, mutta joskus ovat. Kerran yksi niistä oli ihan eteisessä asti! Ei kyllä yhtään tiedetä miten se sinne oli päässyt, kun kylpyankat on vähän hitaita liikkeissään.
Tämä pieni oli se seikkailunhaluinen, joka eteisessä on käynyt. Tuo sininen pesuvati on niiden uima-allas. Ja kissojen juomakuppi myös, koska useimmat muut kupit kaatuvat liian helposti.
Sitten tästä pienestäkin kiposta voi maistaa vettä, jos tuntuu siltä.
Lopuksi vielä koko illan pesukarhuelokuva (reilu minuutti)

Ulkoilua

Arttu ulkoilee

Minä olen tänä viikonloppuna päässyt ulos myös valjaissa! Se on vallan mukavaa pitkästä aikaa. Meidän tarhassa ei ole kerrassaan mitään vikaa, mutta on aivan avartavaa vähän katsella pihaa laajemminkin.

Ihmisen kiviaidan tekeleen alla oli varmana hiirenpesä. En kyllä nähnyt ketään, eivät ehkä olleet kotona.

Sammakon sen sijaan näin, mutta siitä ei tullut kuvaa. Sanoin sille tassupäivää, mutta se meni karkuun. Ei siihen sattunut kumminkaan, ihan hellästi minä vain.

Mittailin vähän puita ja teroitin kynsiä siinä mielessä, että josko tähän vaikka kiipeäisi. En kiivennyt. Eikä ihminen ehkä olisi sellaiseen suostunutkaan.
Heinäkin on vähän erilaista saunan seinustalla kuin tarhassa.
Paluumatkalla hämmästyin kovasti. Minä näin kuulkaa kissan!
Mutta se olikin Lupsu.
Sitten kiersin vielä talon, että sain tehdä vähän rakennustarkastusta.
Välillä on hyvä myös levätä ja pohdiskella asioita.
Vähemmästäkin alkaa väsyttää!

Mysteeri

Arttu ei tiedä

En tiedä, enkä oikeastaan ymmärrä miksi minulta kysytään. Figolta ei kysytty.
Mutta minä luulen, että näin se ehkä on tapahtunut. En tiedä, kun en nähnyt miten se kävi, mutta näin se voisi käydä. (Videolla kuuluu napsumista, joka ei liity tähän, vaan tulee hellanpesästä. Oli räiskyviä puita. Laittakaa äänet pois.)

Vuoden ensimmäinen

Hyvää uutta vuotta!

Me kaikki toivomme teille kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta ja kiitämme nöyrästi menneestä vuodesta (joka oli tämän blogin ensimmäinen vuosi).

Tässä vuodenvaihteessa meillä on esimerkiksi

Levätty ja lorvailtu
Oleskeltu
Ulkoiltu. Lupsu on ulkoillut tiettävästi elämänsä ensimmäistä kertaa!
Arttu sen sijaan on ulkoillut ennenkin ja on jo hyvin tottunut säätiloihin.
Huolehdittu, että vuosi aloitetaan puhtaana.
Jonkin verran riehuttu. Ainakin Arttu on.

Toivottavasti teidän vuotenne ovat alkaneet hyvin ja jatkuvat vielä paremmin! Me ehkä käydään vähän myöhemmin läpi viime vuoden tapahtumat ja Lupsukin saattaa haluta kertoa jotain asioita, kunhan tässä ehditään.

Joka tapauksessa kiitos ja iso purrrrrr! kaikille menneestä vuodesta ja kaikkea parasta vielä isompi purrrrrrrrrr tulevalle vuodelle!

Purrrrrrr!

Välipäivätietoja

Arttu kertoo

Mulla on nyt vähän kiire, mutta äkkiä tulin kertomaan, että meillä on mennyt joulu ihan hyvin. Vähän on vaan joulukuusta rapistettu, enkä minäkään ole joutunut jäähylle Lupsun luota kuin ehkä kolme kertaa päivässä, kun kuulemma menee mahdottomuuksiin. En ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan kyllä, mutta olen kumminkin välillä ihan nätistikin.

Kumminkin.

Joulukuusta on ehkä vähän nakerrettu.
Sitten on syöty hyvin. Tai siis aina me syödään hyvin, mutta nytkin on syöty hyvin. Enimmäkseen raksuja ja välillä kanaa. Figo syö omaa ruokaa, koska ei se voi muuta syödä.
Ja sitten meillä oli Lupsun kanssa joulukalenteri. Tai se oli ensin miesihmisen joulukalenteri, mutta kun se meni tyhjäksi, me saatiin se. Sinne laitettiin kuivattua kanaa.

Lupsulla oli kanssa uusi hiiri. Tai on mekin Figon kanssa sillä saatu pelata, mutta meidän mielestä se on vähän outo. Lupsu tykkäsi enemmän.

Me kumminkin ollaan vielä eri huoneissa. Tai siis minä saan kyllä kulkea, jos osaan käyttäytyä, mutta Figo ja Lupsu ei. Kun siinä kävi niin, että kerran Figo oli Lupsun huoneessa ja sitten Lupsu tarkasti Figoa hännän alta ja Figo sanoi sille, että kissoihin tutustutaan etukautta. Lupsu närkästyi ja sitten se ei oikein tykkää Figosta. Figo ei kauheasti välitä, kun Figo on aika pitkäpinnainen. Mutta kyllä varmaan joskus avataan verkko-ovi kokonaan. Sitä ennen pitää kuulemma mun malttaa olla kissoiksi ja sitten Lupsu ei saa viitata tassulla Figolle.

Minä olen kyllä ihan kiltti. Ja Lupsukin on ja Figo on tietysti Figo.

Mutta nyt mun pitää mennä taas, kun on vähän kiire.

Heippa!

Uusi henkilö

Figo kertoo

Tämä asia on nyt sellainen, että minun on tämä selitettävä. Arttu on niin tohkeissaan, että sen hommista ei tule nyt mitään.

Viime viikon lauantaina illalla melko myöhään meille tuli vieras. Tai oikeasteaan kaikki alkoi jo vähän aiemmin, kun meille tuli uusi ovi. Sellainen läpinäkyvä verkko-ovi. Mutta ei se haitannut, kun se oli auki.

Sitten viime lauantaina se laitettiin kiinni. Aika pian kyllä nähtiin, että keittiössä ja vierashuoneessa on kissa! Se onkin jo toinen juttu, jos taloudessa kissa on, eikä päästä katsomaan.

Pian kävi ilmi, että hän onkin jo oikeastaan tuttu kissa. Lupsu oli meillä keväällä, kun Artun ja Lupsun häitä vietettiin. Silloin jouduin vähän hänelle sanomaan, että minun häntäni alle ei ole soveliasta mennä, se on minun yksityisalueeni. Ei siinä sen kummempia, sen jälkeen olimme aivan hyvissä väleissä. Etäisissä, mutta asiallisissa. En olisi uskonut, että nyt hän tulee vielä takaisin! Arttu on innoissaan, vaikka onkin käynyt siinä operaatiossa. Lupsukin on käynyt, joten enää ei vietetä samanlaista elämää kuin silloin keväällä, mutta silti Arttu on tavattoman innoissaan. Äitinsä poika kun on.

Minä ja Lupsu emme ole nyt oikeastaan vielä sen tarkemmin tutustuneet. Emme myöskään sanoneet nenäpäivää, vain kauempaa tervehtineet. Aamulla Lupsu kuului komentavan Arttua (joka ihme kyllä hetkeksi vakavoitui), mutta se on vain hyvä. Arttu on mahdoton, sitä pitääkin välillä komentaa, muuten unohtuvat käytöstavat kokonaan. Mitään pörröisiä häntiä tai muita huonoja merkkejä ei ole kuitenkaan ollut.

Eilen iltana meidät sitten vaihdettiin eri puolille sitä uutta ovea. Ensin Lupsu oli keittiössä ja vierashuoneessa ja me muualla talossa. Nyt on toisin päin, me Artun kanssa olemme keittiö-vierashuoneessa ja Lupsu muualla. Kuulemma on hyvä tuoksujen vaihdon ja reviiriasioiden kannalta. En tiedä, suljetut ovet ovat hieman hankalia, vaikka niistä näkyisikin läpi.

Saattaa kuulemma olla, että lähiaikoina sitä ovea yritetään avata ja katsoa miten sitten käy. Kun vain Arttu malttaisi mielensä ja muistaisi käytöstavat (tai Lupsulla olisi hyvät hermot)!

Laitan tähän pari kuvaa ja videota. Videot ovat huonolaatuisia, mutta ihmisen on pitänyt olla kauempana, ettei tilanteet mene ohi, ja nyt on pimeää aina.

Hän on Lupsu.
Tässä taas on Arttu, joka ei malttaisi mieltänsä
Tässä Lupsu ja Arttu sanovat ensimmäistä kertaa nenäpäivää. Se oli ehkä sunnuntai-iltana tai maanantaina
Tässä Arttu on mahdoton ja Lupsu käyttäytyy arvokkaasti. Se oli viime viikolla
Tässä Arttu on erityisen mahdoton ja Lupsu käyttäytyy arvokkaasti. Se oli tänään. Tässä Lupsu on jo eri puolella ovea kuin aiemmissa

Yritän saada kerrottua lisää sitten, kun taas jotain tapahtuu. Tässä tarvitaan malttia.

Terveisin

Figo

Mikä on muuttunut

Sen jälkeen

Siitä on nyt pari viikkoa, kun mut vietiin pölynimurilla sinne erikoiseen paikkaan ja jossa minulta otettiin osia pois.

En tiedä, en oikein enää muistakaan koko asiaa. On ollut niin kiireitä! Tipuja tietysti on ollut kovasti nyt, ihan suuria parvia. Ja sitten meillä on alkanut olemaan asioita väärissä paikoissa ja mun pitää viedä niitä sitten toisiin paikkoihin. Ja sitten on pitänyt juosta ja kiipeillä ja olla tarhassa ja joskus nukkua ja ruokakin maistuu nyt erilaiselta.

Meillä on nykyään matot kauhean usein rutussa. En kyllä ymmärrä miksi.
Ja tavaroita on oudoissa paikoissa ja niitä pitää kuljettaa toisiin paikkoihin. Tänään oli miesihmisen uimalasitkin keskellä olohuonetta. Yhtään en ymmärrä miten ne siellä oli! Ei niiden paikka kyllä olohuoneen lattialla ole. Ja H:n lankakerä on kaapissa, sen sekoittelun aloitin pienenä ja nyt olen sitä jatkanut. H on yrittänyt selvittää sitä, mutta mun mielestäni se on parempi sellaisena vähän takkuisena.
Näitä kasvejakin korkeintaan joskus vähän kokeilen tassulla. Ja vain isompia, en niitä pieniä! Mutta sitä kyllä ihmettelen, että miten mulla silloin joskus tuli mieleenkään pissiä tämän juurelle? Hiekkalaatikko on ihan muualla!
Sitten tämä vesiasia on kanssa. Senkin olin unohtanut. Hanasta tulee vettä, ja se on jännää!

Niin ja kauhean mielenkiintoisia juttuja nykyään on. Ja ihan yllättäviä vielä, niin kuin vaikka porkkanapussi mikron päällä (se ei yleensä ole siinä, vaan jääkaapissa) tai alusvaatelaatikko tai mikä vain.

Niin ja sitten ei enää tee mieli laulaa. Nyt vain ilmoitan ihmisille, jos on tylsää ja sitten linnuille pitää tietysti jäkättää. Ne on eri asioita.

Ihmiset sanoo, että minusta on tullut taas pentu. En tiedä, kun olen jo aika iso ja ajattelin kyllä vielä ruveta kasvamaankin.

Mutta tiedättekö mikä ei ole muuttunut? Mua pussataan vieläkin yhtenään!

Täällä ylhäällä on siitä hyvä, ettei H ylety pussaamaan.