Yhtä juhlaa

Artulla on juhlia

Tällä viikolla on ollut juhlia. Sanovat, todellisuudessa ei ole kauheasti tavallisesta poikennut. Joka tapauksessa yhtenä päivänä oli kansainvälinen nallepäivä. Minuun tämä liittyy sillä tavalla, että mun virallinen nimihän on Pinkkitassun Ursus, joka tarkoittaa karhua. Sitten ursuksesta tulee Ursus Arctos, joka on ruskeakarhu ja siitä Arttu, joka on mun nimi. Ja siitä taas seuraa, että mulla on tänään nimipäivä. Kalenterissa sanotaan niin!

Nallepäivänä kuulemma nalleja halataan ja pussataan. Ilmeisesti erotuksena kaikista muista päivistä, jolloin pussataan ja halataan.
Tuohon päälaelle ne pusut aika usein tulevat. Tai poskelle. Korvaan menee joskus vettä, kuten Sulollakin.

Se mua ei haittaa, jos Figo pussaa, kun se osaa tehdä sen kastelematta korvia.

Tämä Arttu on kylläkin minun kissani. Terveisin Figo
Advertisement

Keskikokoinen pahvilaatikko

Artun kokoinen

Viimeksi meillä oli pieni pahvilaatikko. Nyt on suurempi, mutta ei kuitenkaan kovin suuri. Nuoren eurooppalaiskollin kokoinen.

Ensin täällä oli kuusi kiloa kukkasipuleita. Sen jälkeen noin viisikiloinen eurooppalaiskolli.
Tässä on hyvät nämä reiätkin
Vaikka se voi näyttää vankilalta, niin ei se ole silti.
No niin ihminen, menepäs nyt siitä kuvaamasta kenenkään yksityistä pahvilaatikkoelämää!

#4

Artun saaliit

Toin tässä yhtenä iltana päästäisen sisälle. Se oli kaikkiaan neljäs kaikkiaan ja toinen, joka eli vielä sisälläkin. Se juoksi karkuun ja oli mennyt dvd-telineen taakse. Sitten se oli heittänyt henkensä. Kerroin meidän ihmiselle, että siellä se on ja voisitko siirtää vähän. Se siirsi kyllä, mutta en siltikään saanut pitää sitä tälläkään kertaa.
Olin kyllä silti ihan tyytyväinen.

***

Ihminen muistuttaa: Arttu ei ulkoile vapaana, vaan tarhassa. Jos päästäinen ei ymmärrä pysyä poissa kissatarhasta, saa syyttää itseään. Muualtakin olisi kyllä mahdollisuus päästäisen kulkea.

Imureista

Pojat eivät aivan ymmärrä

Kaikki kissat tietävät, että talouksissa on imureita. Meilläkin on, sekä se sellainen, jolla ihminen siivoaa täällä tuvassa, että se toinen, minne mennään sisälle ja joka liikkuu ja jolla päädytään outoihin paikkoihin. Paitsi luultiin jo, että enää ei olisi, kun sitä ei näkynyt eikä kuulunut moneen viikkoon ollenkaan! Sitten tuli se mies oman imurinsa kanssa, mutta on kuulemma eri juttu kokonaan. Se imuroi eri asioita kuin meidän oma ihminen.

Joka tapauksessa sitten meidän tavallinen imuri yhtäkkiä taas ilmestyi tänne. Se oli ollut jossain muualla tässä välillä. Vähän erikoista, mutta sitten meille selitettiin, että se oli ollut huollossa, kun se oli mennyt rikki.

Sitä me vaan mietittiin, että kun on se iso pölynimuri, jonne mennään sisälle ja joka vie meidät sinne, missä kuulemma parannetaan meidän vaivoja, niin se sama koskee vissiin sitten pölynimureita itseäänkin. Kun se meidän pieni tupapölynimuri joutui siihen isoon pölynimuriin ja vietiin jonnekin, jossa se tuli kuntoon. Mutta mitäs sitten jos se iso pölynimuri menee rikki? Laitetaanko se vielä isompaan pölynimuriin ja viedään jonnekin? Ja miten isoiksi pölynimurit oikein voi tulla, jos aina pitää olla isompi ja isompi?

Ei kyllä oikeastaan haluta ajatella oikein isoja pölynimureita, ettei tule painajaisia.

Viisain nyt vain nukkua vähän, eikä miettiä liikaa isoja eikä pieniä pölynimureita.

Erikoinen vieras

Pojat ihmettelevät

Meillä kävi eräänä perjantaina erikoinen vieras. Sellainen mies, jolla oli imuri ja harjoja ja joka nousi katolle.

Se vieras mies nousi meidän katolle!
Ja sitten se tuli tupaan ja käynnisti imurin. Sillä oli oma imuri mukana.
Hieman erikoista on tulla imuroimaan toisten koteihin. Mutta se imuroi sellaisia paikkoja, joita oma ihminen ei koskaan imuroi. Takkaa ja hellaa. Ehkä meidän ihminen ei osaa, eikä meillä ole kyllä noin isoa imuriakaan.
Sitten jälkeenpäin piti ihan levätä. Onneksi paistoi aurinko tähän sohvalle.
Kylläpäs se nyt väsyi tuo lapsi yllättävän paljon.

Sittemmin olemme toipuneet, ei huolta sen puolesta. Imureista olisi kyllä asia tai pari sanottavana muutenkin, mutta jätetään nyt toiseen kertaan.

Sohva

Pojat esittelevät

Taannoin Naukulan Mamma ja Triolan Täti kävivät ja toivat meille sohvan. Se on oikein erinomainen ja tarpeellinen huonekalu, jota meidän oma ihminen ei koskaan olisi ymmärtänyt hankkia. Onneksi on sellaisiakin ihmisiä, jotka ymmärtävät mitä kissa tarvitsee.

Tämä on oikein huomattavan hyvä kaluste
Figokin tykkää
Kahdelle tämä on kyllä vähän pieni
Paitsi ehkä sitten, jos kumpikaan ei makaisi
Kiitos, tämä on erittäin hyvä!

Huomio huomio

Arttu toimittaa uutiset

Hyvää iltapäivää, tässä uutistoimittaja Arttu. Seinäpalasia on siirrelty ja lopultakin laitettu seinälle.
Niitä on nyt makuuhuoneessa. Kuva on vinksallaan, ja vähän talokin, ja hyvin todennäköisesti myös palaset. Arttu ei ole vinksallaan. Kuvaaja sen sijaan on kyllä.
Aivan kelpo paikka tämä seinäpalanen. Tunnistatteko muuten kumman häntä se on?
Tämä kestää ainakin vielä kaksikin. Illalla on jo aika pimeää kuvata, tulee suttua.
Tämä on ehkä hyvä nukkumapaikkakin
Ja sitä kans mietin, että voisikohan tämä olla uutisstudio silti, vaikka se on näin päin ja sillä on häntä?
Lopuksi kerrottakoon vielä, että alkuperäinen uutistoimitusstudio toimi myös rapsuttamona, jos on taitava ja tasapainoinen kissa. Figo on, mutta Figo osaakin ainakin melkein kaiken.

Ei muuta tällä kertaa. On kyllä muutakin tiedotettavaa, mutta se ensi kerralla.

P niin kuin

Pojat kertovat

Meillä kävi viime torstaina taas täti! Se oli Miukumaan Päivi-täti, Sofian ja Olgan ihminen.

Arttu: minä olen nähnyt sen ennenkin, silloin kun olin pieni, mutta en kyllä muistanut. Mutta sitä en tiedä kyllä onko se asunut joskus siellä Naukulassa, jossa minä synnyin, kun ainakin se on uhannut niin silloin kun Noomi-mummi odotti mun äitiä Herttaa.

Figo: Ei se varmaan ole asunut, kun Sofia ja Olga olisi sitten pitänyt viedä pitkäksi aikaa hoitoon Tyypille.

Arttu: No mutta joka tapauksessa mua pussattiin!

Figo: Aina ne pussaa. Ei siitä pääse mihinkään.

Arttu: Ja se toi meille tuliaisia myös, sellaisen pahvisen talon ja muuta. Ja leikitti. Mutta tarhaa en oikein voinut esitellä, kun satoi vettä. Vähäisellä sateella voi olla tarhassa, mutta ihmiset ei yleensä halua kauheasti olla pihalla vesisateessa.

Figo: Hyvä vieras se oli kyllä, käyttäytyi rauhallisesti ja kauniisti. Mutta tietysti Sofia ja Olga ovat sille opettaneet miten ollaan.

Arttu: Paitsi se pussailu.

Figo: Sitä ei täti-ihmisistä oikein saa pois, vaikka miten opettaisi, ainakaan kaikista. Ne on sellaisia. Joka tapauksessa on kyllä aivan piristävää kun välillä käy vieraita. Vaikka on se vähän jännittävääkin silti.

Arttu: Ainakin vieraat leikkivät ahkerammin kuin H.

Figo: Se on totta.

P niin kuin Päivi
Kun on viihdytetty vieraita ja edustettu ahkerasti, pitää muistaa myös levätä ja venytellä.
Ja sitten illalla nukuttaa paremmin, kun on puuhaillut ja seurustellut illan aikana. Tuohon otsaan ne aika usein pussaavat. Tai sitten poskelle.

Kiitos käynnistä Päivi ja paljon terveisiä Sofialle ja Olgalle!

Figo ja Arttu

 

Huomio huomio!

Ylimääräinen uutislähetys, Arttu toimittaa

Hyvää päivää, ylimääräinen uutislähetys. Uutisankkurina Arttu. Kuva Naukulan Mamman.

Meillä kävi eilen tätejä. Toinen oli se Naukulan täti, jolla on se kamera. En ole ihan varma olenko tavannut sitä ennen, mutta sen kameran saatan muistaa. Ja toinen täti oli Triolan täti, jonka kuulemma olen myös nähnyt vuosi sitten, mutta sitä en kyllä muista.

Ne toivat meille kaikenlaista jännää. Tämäkin kuva on Merjan ottama.

Me saatiin sellaisia palasia, mitkä laitetaan seinälle. Kun Triolassa niitä ei enää kuulemma käytetä. Niissä oli aika paljon jännitä tuoksuja ja terveisiä. Ja sitten saatiin myös kissanminttua sisältäviä asioita, mutta osa niistä laitettiin piiloon, koska kissanminttua ei kuulemma sovi käyttää kerralla mahdottomasti.

Sitten kanssa saatiin tällainen sohva, jonka päälle laitettiin kissanminttua. Naukulassakin on tällainen ja se on suuressa suosiossa. Kuva on taaskin Merjan ottama.
Figo tutki sen Triolan tädin laukun. Tätiä ei haitannut. Kysyttiin kyllä että haittako.
Ja minä esittelin niille tädeille meidän tarhaa.
Ja sitten lopuksi me pötköteltiin vähän sen kameratädin kanssa. Saattaa kyllä olla, että tuohon kohtaan oli mennyt aika lailla kissanminttuakin. Tai sitten mua vaan huvitti pötkötellä tädin vieressä, kun siinä kumminkin oli jotain tuttua.

Kiitos kun kävitte ja tervetuloa uudestaan. Meillä oli oikein mukavaa! Terveisiä myös Börjelle, Mimmille, Ellille ja Nilssonille ja Sulolle, Namu-mummulle, Noomi-mummille ja Hertta-äiskälle!

Sen pituinen se uutislähetys. Kiitos ja hyvää päivänjatkoa! Kuva on taas Merjan ottama.

Uusi ovi

Arttu esittelee

Meille on tullut tuollainen ovi. Sitä ei ollut ennen.
Siitä kuljetaan tällaiseen tarhaan. Tätäkään ei ollut tässä ennen, vasta viime viikon alussa se valmistui.
Mut kyllä minä tiesin, että sellaista tehdään, kun tarkkailin sitä rakentamista.
Ja tarkistin aina välillä mitä on tehty.
Mutta nyt meillä on siis tarha ja täällä on tällaisia puitakin.
Ja sitten on tuolit. Tuo toinen olisi Figolle, mutta ei se ole vielä tullut mun kanssa ulos.
Tässä minä olen tarhassa ihan ensimmäistä kertaa. Nykyisin käy kiipeäminen jo sujuvammin.

Olen ehkä ajatellut muuttaa asumaan tarhaan. Ihminen ei kyllä suostu, sen mielestä yöt pitää olla sisällä ja ne ajat, kun kotona ei ole ihmisiä. Sitä en ihan ymmärrä, kun naapurin Misukin saa olla tarhassa koska vain. Ihminen väittää, että voi sattua jotain tai mut voidaan varastaa tai jotain. En nyt tiedä kyllä.

Ja sitten olisi myös kivempaa, jos Figokin olisi ulkona mun kanssa.

Harkitsen, terveisin Figo

Perjantaina

Arttu selittää

Perjantaina oli outo päivä. Meidän ihminen tuli töistä illalla vähän liian aikaisin ensinnäkin. Sitten se ei antanut meille ruokaa, niin kuin yleensä, vaan laittoi meidät koppaan. Tai siis ei samaan kuljetuskoppaan molempia, vaikka kyllä me mahduttaisiin (melkein), mutta kummatkin omiin kuljetuskoppiinsa. Sitten piti mennä siihen pölynimuriin ja minä annoin ohjeita koko ajan.

Sitten päästiin sinne paikkaan, jossa pitää ilmoittautua. Koska meitä ei viety tiskille, vaan suojaisempaan nurkkaan, niin mun piti aika isoon ääneen ilmoittautua, että varmasti kuului. Heti meidät vietiinkin toiseen huoneeseen ja sielläkin minä selostin koko ajan tärkeitä asioita, että se täti varmasti kuuli.

Ensin ne kyllä tutkivat Figoa ja käänsivät sen vallan selälleen, ja keskustelivat pissiasioista, mutta eivät tällä kerralla pistäneet neulalla sitä mihinkään. Sitä vaan ihmettelen, että mitä keskustelemista Figon pississä on, kun se ei edes pissi usein ja aina hiekkalaatikolle?

Sitten kun Figo oli tutkittu, minä pääsin viimein kopasta. Se täti sanoi mulla olevan hienot raidat. Sitten se täti kuunteli ja tunnusteli ja sitten piti olla vähän aikaa sellaisen valkoisen päällä, ja todettiin, että en ole kolmessa kuukaudessa juurikaan kasvanut (ihminen sanoi, että syön hyvin, mutta myös kulutan paljon). Viimeiseksi vielä mulle annettiin nameja (joita en malttanut syödä) ja sitten taas piti mennä koppaan, vaikka tiikereitä, leijonia, karhuja eikä muita saisi ollenkaan sulkea häkkeihin. Ja sitten tultiin pölynimurilla kotiin taas. Sain ne namit kyllä matkaevääksi.

Ja sitten ihminen oli unohtanut jonkun rokotuskortin kotiin, niin että sen pitää käydä uudestaan siellä tädin luona, vaikka mun ei tarvitsekaan. Ja Figon pitää mennä taas syksyllä.

Sitä vaan en ymmärrä, että miksi piti käydä saamassa nameja siellä, kun olisi kotonakin voinut syödä?

Ja sitten me saatiin naapurintädiltä tällainen pallosysteemi, kun se oli ostanut, ettei meille tule paha mieli, jos me vaikka nähdään ikkunasta, että niiden Misulla on uusi lelu. Olen kyllä helisyttänyt tätä useasti. Viime yönäkin esimerkiksi helisytin.

Sen pituinen se. Nyt toivoisin pääseväni kohta ulos. Eilenkin olin, mutta sitten piti tulla sisälle, kun alkoi sataa. Mulla on uudet pinkit valjaatkin, kun entiset meni rikki.

Heippa!