Sateenkaaren tuolla puolen

Hei hei Rakas Figo, toivottavasti tapaamme sitten, kun aika on

En tiedä miten tämänkin nyt kertoisi. Olen varautunut tähän jo pitkään ja tiennyt, ettei tämä päivä ole kaukana, mutta silti.

Figolla oli sairauksia ja niihin lääkkeitä. Niistä alkoi seurata toisia vaivoja, jolloin yhden aiheuttamia ongelmia hoidettiin toisella lääkkeellä. Lisäksi hyvin allergisen kissan kanssa ei voi muuttaa ruokavaliota, joka olisi ollut tarpeen. Figo laihtui, vaikka söi, ja kuivui, vaikka sai ruoassaan vettä paljon. Se oksenteli. Se oli väsynyt ja varmaankin kipeä. Uskon sillä olleen myös nivelrikkoa, koska se ei enää aikoihin mielellään hypännyt korkealle, eikä varsinkaan alas. Kulki tuolin kautta, vaikka se olisi tarkoittanut pitempää kiertomatkaa.

Joskus oli parempaa, joskus huonompaa. Viime aikoina enimmäkseen huonompaa.

Silti se oli reipas ja piti asiansa omana tietonaan.

Sydän ei ole edes raskas, vaan sisällä on tyhjää nyt.

Rakas Figo, diplomaattien diplomaatti ja kissoista kiltein, 15.4.2008 – 23.5.2022.

Friede ja Figo, ehkä vuonna 2018. Nyt he uskoakseni ovat taas yhdessä ja mulla on hirvittävä ikävä.

Tässä kuljetuskassissa Figo oli, mutta ei ole enää. Kassi tuli takaisin, mutta Figoa ei ole missään. Huolestuttaa ja ihmetyttää. ~Arttu

1. vuosi

Blogin ensimmäinen vuosi

Tänään tulee vuosi siitä, kun perustimme tämän blogin. Vuoden aikana on tapahtunutkin joitain asioita.

Talvella oli paljon lunta, mutta Arttu ulkoili kuitenkin. Ja etätyönjohti naapureiden lumitöiden tekoa.
Helmikuussa Artun tassunjäljet käyttäytyivät oudosti
Helmikuussa saatiin myös uutta tietoa NIISTÄ
Maaliskuussa Arttu osallistui Merijärvi Fashion Week -tapahtumaan
Huhtikuussa huomattiin, että naapurissa (heti lintulaudan vieressä) asuvat Herra ja Rouva Hiiri, joihin Arttu olisi mielellään tutustunut paremmin
Touko-kesäkuussa vietettiin Artun ja Lupsun häitä. Valitettavasti heitä ei siunattu pennuilla, vaikka he toisiaan suuresti rakastivat.
Tässä Arttu on kosimassa Lupsua. Myöhemmältä ajalta on toisenkinlaista kuvaa, mutta niitä ei parane esitellä täällä, kun ovat vähän sellaisia arkaluonteisia.
Silloin myös Figo ja Lupsu tulivat paremmin toimeen kuin nyt.
Kesäkuussa, ennen juhannusta Lupsu vietiin pois Artun luota, joka oli molemmille vaikeaa.
Heinäkuussa Arttu ulkoili ahkerasti
Heinäkuussa valmistui myös tarha
Heinäkuussa kävi myös tätejä ja asiasta toimitettiin uutiset
Elokuussa kävi täti, jonka nimi alkoi P:llä
Elokuussa saatiin myös suurriistaa
Syyskuussa taas kävi erikoinen vieras, joka nousi katolle
Ja saatiin lisää suurriistaa, jota ei saatu pitää
Lokakuussa asennettiin ja asennustarkastettiin pensas
Lokakuussa valitettavasti myös Figo oli kipeä. Onneksi myös parantui!
Marraskuussa Arttu kävi operaatiossa ja siitä on seurannut kaikenlaista
Joulukuussa Lupsu tuli yllätten meille takaisin. Arttu ja Lupsu ovat edelleen hyvin ihastuneita toisiinsa, vaikka eivät enää voikaan saada pentuja.
Joulukuussa myös nakerrettiin joulukuusta, kuten tapana on
Ja Arttu ja Lupsu ovat mm. ulkoilleet (ja tehneet paljon muutakin, Figo on enimmäkseen levännyt, paitsi välillä pitänyt Artun kanssa kilpajuoksua).

Aika paljon on siis vuoden aikana tapahtunut, ja aika montaa niistä asioista ei olisi vielä viime vuonna tänä päivänä osattu odottaa!

Saa nähdä mitä vuoden päästä voidaan kertoa tästä vuodesta! Toivottavasti vain kaikkia hyviä asioita, ja toivottavasti teillä kaikilla muillakin on vain hyviä uutisia sitten.

Kiitos kaverit, olette parhaita!

Figo, Arttu ja Lupsu (ja ihminen)

Hyvää äitienpäivää

Haluamme toivottaa kaikille äideille hyvää äitienpäivää!

Figon äidistä meillä ei ole kuvaa, koska Mimosa ei halunnut tavata vieraita ihmisiä, ainakaan muualla kuin sängyn alla. Mimosa oli kuitenkin erittäin hyvä äiti, se vannotaan, ja kaunis kuin mikä!

Sen sijaan Artun äiti ja mummi ja mummu tapaavat ihmisiä mielellään.

Tässä on Hertta Naukula, Artun äiti. Kuva on otettu silloin, kun Arttu ja veljensä olivat pieniä.
Näistä joku on myös Hertta, silloin kun Hertta itse oli noin pieni. Sitten kuvassa on tietysti Noomi Naukula, Hertan äiti ja Artun mummi.
Tässäkin voi olla Hertta, mutta ainakin siinä on Noomi ja äitinsä Namu Naukula, joka on Artun mummu.
Joskus mummukissoja närkästyttävät jotkut asiat. Niin kuin vaikka se, että kuvataan, eikä heiluteta huiskaa!
Hertta keväällä 2019.

Siispä oikein hyvää äitienpäivää kaikille nykyisille ja tuleville äideille, mummuille, mummeille ja muillekin!

Arttu, 1 v.

Vuosi sitten syntyi (ja vauhdilla syntyikin) Arttu.

Syntymäpäivää ei erityisemmin juhlita, vaan päivää vietetään perhepiirissä, kuten kaikkia muitakin päiviä.

Tässä on Arttu veljiensä Penan ja Milon kanssa äitinsä Hertan hoidossa yhden päivän ikäisenä. Kuvan on ottanut Naukulan Mamma.
Tässä taas on Arttu Figonsa kanssa yhden vuoden ikäisenä.
Tässä on parin päivän ikäiset pienet ja uutuuttaan kiiltävät tassut, joilla ei ole tassuteltu vielä ollenkaan. Tämäkin kuva on Naukulan Mamman ottama.
Tässä taas ovat vuoden vanhat tassut, joilla on tassuteltu jo aika paljon.

Hyvää, aurinkoista ja kaikin puolin mainiota syntymäpäivää Pinkkitassun U-pojat!

Uutinen!

Tärkeä uutinen!

Tarkastelimme Artun sukutaulua.

Pyhät pyrstösulat sentään!

On siis niin, että Arttu on isänsä puolelta suoraan alenevassa polvessa sukua Pululle! Ja vielä kaiken lisäksi hopeatäplikkäälle Pululle!

Voitteko kuvitella?

***

Jos joku ei tiedä mistä on kyse, kyse on siitä, että talouden aiempi kissa Friede oli syvästi omistautunut pulututkimukselle. Ja oli hopeatäplikäs.

***

Siitä tulee huomenna kuluneeksi vuosi.

Ulos!

(Alkuperäinen Anssi Kelan laulu)

Reipas nuori kissa Arttu on,

näki oravat ja linnuston,

päätti ulos lähtee seikkaileen,

meni oven eteen maukuen,

mutta ovi auennutkaan ei,

vaikka Arttu hyppii huutaen:

heti auta, aukea ei!

***

Maailma on täynnä vaaroja

ei kissan pidä kulkea

ulkona ilman valvontaa

on siinä liikaa haittoja

ajaa autot vauhdilla

ja on paljon muita uhkia

siksi ilman valvontaa

ei ulos ole asiaa!

***

Ihminen saapuu paikalle,

pukee valjaat Artulle,

tarkastaa hihnat paikoilleen,

kiinnittää ne taluttimeen.

Arttu vielä koittaa selittää,

voisi valjaat pois jättää,

mutta ihminen Arttua muistuttaa,

nakuna ei ulos mennä saa!

***

Maailma on täynnä vaaroja,

ei kissan pidä kulkea,

ulkona ilman valvontaa,

on siinä liikaa haittoja,

ajaa autot vauhdilla,

ja on paljon muita uhkia,

siksi ilman valvontaa

ei ulos ole asiaa!

***

Vielä kerran säännöt kerrataan,

koloihin ei mennä saa.

On pysyttävä paikoissa,

joihin ihminen voi seurata.

Eikä valjaista saa karata,

Arttu on jo tuskastua,

mut viimein ovi aukeaa

ja hetken hän on leijona!

***

Maailma on täynnä vaaroja

ei kissan pidä kulkea

ulkona ilman valvontaa

on siinä liikaa haittoja

ajaa autot vauhdilla

ja on paljon muita uhkia

siksi ilman valvontaa

ei ulos ole asiaa!


Lasten kasvatus

Lasten kasvatuksessa tulee vastaan kaikenlaista, miettii Figo

Aluksi Artulle piti olla äiti. Vieläkin se joskus on maitoa vailla, mutta harvemmin enää nykyään.

Sen sijaan nyt, kun se on tuollainen teinipoika, se alkaa olla tyttöystävää vailla. Tänäänkin se huuteli jonkin verran ja käytti aivan sopimatonta kieltä. Sanoin sille, että nyt pitää siivota suunsa. Ei se totellut, vaan piti aivan mennä, ottaa niskasta kiinni ja ilmoittaa, että tässä osoitteessa puhutaan sivistyneesti, eikä niin kuin mitkäkin kulkukollit.

Sitten se kyllä rauhoittuikin päivälevolle.

Onneksi sentään pissit on pysyneet laatikoissa. Se tästä vielä puuttuisi, jos eivät pysyisi!

Lasten kanssa pitää olla tiukka joskus

Tassuasioita

Suuret ja pienet tassut, pohtii Figo

Tässä osoitteessa, kuten moni tietääkin, ihmistä ihastuttavat kissojen tassut.

Silloin, kun Friede vielä oli, mulla oli isot tassut. Nyt tilanne on se, että minulla on pienet tassut ja Artulla isot! Vaikka Arttu on paljon pienempi muuten ja sitä paitsi vielä lapsi!

On erikoista tämä tassuttelu.

Tässä on Frieden etu- ja takatassu ja mun etutassu
Vasemmalla mun tassuja ja oikealla Artun. Elokuussa, pian sen jälkeen kun Arttu oli tullut meille
Artun tassut lokakuussa
Artun tassut marraskuussa
Minun tassut

Toinen ensimmäinen

Hei, tässä Arttu

Nyt kun on tämä tällainen päiväkirja, niin Figo ja Ihminen sanoivat, että mun olisi hyvä esittäytyä kans. Niin että hei vain kaikille! Olen Arttu. Olen Pinkkitassujen sukua ja synnyin mun veljien kanssa viime toukokuussa Naukulassa. Sitten elokuussa muutin tänne meille Figon ja Ihmisten luo.

Täällä meillä olen sitten tehnyt kaikenlaista. Normaaliin päivään kuuluu juoksemista ja kiipeilyä (meillä on sitä varten hyllyjä) ja nukkumista ja Ihmisten komentelua ja ehkä ulkoilua. Ja sitten vähän lisää kiipeilyä ja juoksemista. Ja aina välillä ruokaa, jos on hyvää ruokaa tarjolla. Raksut on hyviä ja possunsydän ja kananmaksa ja tonnikala ja seiti. Muiden ruoka-aineiden kanssa mietin erikseen onko se hyvää vai ei. Aina ei ole, ja joskus pitää ihan peitellä! Mutta raksut on hyviä. Mulla on sellainen automaattikin, jossa on aina raksuja, mutta ne on sellaisia erikoisallergiaraksuja, joita Figokin voi syödä, mutta jotka ei ole niin hyviä kuin mun omat. Figo tulee mun raksuista kauhean kipeäksi, niin että on oltava sellaisia, mistä se ei tule kipeäksi. Oikeasti Figon ei pitäisi päästä siihen automaatille, mutta meillä on kyllä systeemi siihenkin. Niin että sitten saan omia raksuja silloin, kun Ihminen vahtii. Onneksi se vahtii usein.

Figo on kiva. Joskus se kyllä komentaa mua, mutta ei se haittaa. Ymmärrän kyllä, että vanhempia kissoja ei saa järsiä. Mut kyllä se myös leikkii ja painii mun kanssa. Välillä voitan sen, vaikka se on mua isompi vielä. Ja sitten me nukutaan yhdessä aika usein ja pienempänä pyysin siltä maitoa. Nyt en enää (ainakaan usein) kun olen jo iso. Ja Figokin kyllä oli sitä mieltä jo, että isot pojat pärjää ilman maitoa.

Joskus me käydään Ihmisen kanssa ulkona. Nyt siellä on lunta, mutta toisaalta myös lennoston talvihuoltopaikoilla on paljon liikennettä. Ja koska olen karhu (mun oikea nimi on Pinkkitassun Ursus, ja se tarkoittaa karhua), ei mua haittaa vaikka olisi lunta ja pakkasta. Se kyllä vähän haittaa, kun on ne valjaat, ja Ihminen on kömpelö ja iso, eikä mahdu kuljemaan mistään, mutta ilman niitä ei kuulemma ole ulos mitään asiaa. Tänään kyllä meinasi käydä pahasti, kun mun valjaat meni rikki. Ensin olivat kunnossa, kun ne aina tarkistetaan ennen kuin ovi avataan. Sitten Ihminen huomasi, että ne on oudosti mun päällä ja nappasi mut heti syliin ja kantoi sisälle. Onneksi oli toiset valjaat, vaihdettiin ne ja mentiin uudestaan ulos, mutta ei se enää ollut sama asia. Ehkä jatketaan huomenna.

Ai niin ja sitten NE kävi meillä kerran. Tai ehkä kahdesti. Tiputtivat Ihmisen epäonnistuneen inkiväärikasvatuksen ja sit mun piti siivota NIIDEN jälkiä. Ja sitten seuraavana päivänä näin NIIDEN olevan vessan lattiakaivossa ja piti ottaa kansi pois ja katsoa oikein tarkasti!

Nyt mun pitää mennä iltahommiin ja komentelemaan Ihmistä. Kerron sitten lisää juttuja taas toisella kerralla.

Terveisin

Arttu

Hei olen Arttu. Tämän sinisen kulmissa on tupsut, joita mielellään ei saa nyppiä paljon.
Olen myös valjaissa ulkoileva kissa. Nakuna ei kuulemma ole mitään asiaa ulos.
Figo on kiva. Sen kanssa nukuttakin hyvin.

Ensimmäinen

Figo tässä hei

Mun asiakseni tuli kirjoittaa ensimmäinen kirjoitus tähän blogiin, ja kertoa mistä tämä kaikki on alkanut.

Ennen meillä oli Friede. Sitten keväällä ei enää ollut Friedeä, ja se oli paha juttu. Oltiin kaikki ihan surullisia. Ihminen totesi pian, että minä tarvitsen kissan. Sitten meille tuli kaksikin kissaa, Ilona ja Zetor, mutta se oli omituista. Yritin kertoa niille, että tässä voitaisiin tutustua ja ruveta kavereiksi, mutta ei ne halunneet. Ei ainakaan Zetor. Ei yhtään, vaikka mitä yritin! Sitten nekin lähtivät pois ja olin taas yksin. Nykyisin niillä menee kuulemma hyvin, olen ymmärtänyt. Niin kyllä menee minullakin, koska elokuussa sain Artun.

Arttu on aikamoinen lapsi. Kiltti se kyllä on, eikä yleensä sähellä enempää kuin kissanpennulle on sopivaa, mutta joskus sille pitää kyllä vähän sanoa, että nyt pitäisi käyttäytyä kunniallisesti. Ja reipas se on myös, käy valjaissa ulkonakin. Sen raksut olisi kauhean hyviä, mutta minua on ankarasti kielletty niitä syömästä, koska tulen kipeäksi. Mutta vaikka Arttu onkin reipas, se on myös vähän vauva vielä. Aikuistuu kyllä vauhdilla, mutta lapsi se on silti. Tai nuori. Se riippuu vähän päivästä ja kellonajasta ja planeettojen asennoista onko se vauva, lapsi, nuori vai mikä.

Sanovat, että minä olen supersankari. Se taas johtuu kuulemma siitä, että en menetä hermojani koskaan, puhun sujuvaa kissaa ja olen hoitanut hyvin nämä uusien kissojen kanssa olemiset. En tiedä, kai se sitten on niin. Omasta mielestäni en ole tehnyt mitään erikoista, vaan vain sen minkä kuuluu.

Tässä blogissa me Artun kanssa kerromme juttuja. Ei vielä tiedetä mitä juttuja ja miten usein, mutta ainakin Artulta luulisi juttuja tulevan joskus, kun sille kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä.

Niin että hei kaikille ja toivottavasti viihdytte!

Terveisin

Figo

Tässä olemme me, minä ja Arttu.