Pöpöt ja basillit

Häädetty Figon pissistä

Taannoin mulla oli taas pississä niitä juttuja, joita ei pitäisi. Sitten piti syödä sellaisia isoja möllejä kokonainen viikko ja vähän ylikin ja niistä tuli maha kipeäksi. Ja kaiken huipuksi piti eilen mennä uudestaan, kun oli se joku kontrolli! Taas käännettiin mut selälleen ja sillä sellaisella ultralla katsottiin ja viimein tökättiin neulalla mahaan.

Kumminkin kävi ilmi, että ei ollut enää niitä bakteereita mun pississäni. Se on hyvä, toivottavasti eivät tulekaan enää. Pärjään ilmankin.

Sitten tänään puhuttiin taas näistä asioista tietokoneessakin. Kuuntelin tietysti tarkasti. Asiat on hyvä selvittää perusteellisesti.

Kyllä on kaikenlaista ainetta, jolla pöpöt saa lähtemään. Toivottavasti mun ei tarvitse kokeilla niitä.

Ihminen ei unohtanutkaan

Ihminen on silti homespää, sanoo Figo

Ihminen kauhistui eilen, kun se kuvitteli unohtaneensa mun syntymäpäivän. Sitten se tarkisti kuitenkin ja huomasi, että mun syntymäpäivä on 15.4. eikä 15.3. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta tätä lajia. Se ei ole oikein perillä asioista. Tähän asti se on kuitenkin muistanut antaa ruokaa ja siivota hiekkalaatikot, mikä sentään on tärkeintä. Lääkkeetkin se muistaa antaa, vaikka siitä en itse niin tarkkaa väliä pitäisi, se on kitkerä pillerinpalanen. Ihmisen muisti on omituinen. Ihminen on omituinen.

Vuoden ensimmäinen

Hyvää uutta vuotta!

Me kaikki toivomme teille kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta ja kiitämme nöyrästi menneestä vuodesta (joka oli tämän blogin ensimmäinen vuosi).

Tässä vuodenvaihteessa meillä on esimerkiksi

Levätty ja lorvailtu
Oleskeltu
Ulkoiltu. Lupsu on ulkoillut tiettävästi elämänsä ensimmäistä kertaa!
Arttu sen sijaan on ulkoillut ennenkin ja on jo hyvin tottunut säätiloihin.
Huolehdittu, että vuosi aloitetaan puhtaana.
Jonkin verran riehuttu. Ainakin Arttu on.

Toivottavasti teidän vuotenne ovat alkaneet hyvin ja jatkuvat vielä paremmin! Me ehkä käydään vähän myöhemmin läpi viime vuoden tapahtumat ja Lupsukin saattaa haluta kertoa jotain asioita, kunhan tässä ehditään.

Joka tapauksessa kiitos ja iso purrrrrr! kaikille menneestä vuodesta ja kaikkea parasta vielä isompi purrrrrrrrrr tulevalle vuodelle!

Purrrrrrr!

Uusi henkilö

Figo kertoo

Tämä asia on nyt sellainen, että minun on tämä selitettävä. Arttu on niin tohkeissaan, että sen hommista ei tule nyt mitään.

Viime viikon lauantaina illalla melko myöhään meille tuli vieras. Tai oikeasteaan kaikki alkoi jo vähän aiemmin, kun meille tuli uusi ovi. Sellainen läpinäkyvä verkko-ovi. Mutta ei se haitannut, kun se oli auki.

Sitten viime lauantaina se laitettiin kiinni. Aika pian kyllä nähtiin, että keittiössä ja vierashuoneessa on kissa! Se onkin jo toinen juttu, jos taloudessa kissa on, eikä päästä katsomaan.

Pian kävi ilmi, että hän onkin jo oikeastaan tuttu kissa. Lupsu oli meillä keväällä, kun Artun ja Lupsun häitä vietettiin. Silloin jouduin vähän hänelle sanomaan, että minun häntäni alle ei ole soveliasta mennä, se on minun yksityisalueeni. Ei siinä sen kummempia, sen jälkeen olimme aivan hyvissä väleissä. Etäisissä, mutta asiallisissa. En olisi uskonut, että nyt hän tulee vielä takaisin! Arttu on innoissaan, vaikka onkin käynyt siinä operaatiossa. Lupsukin on käynyt, joten enää ei vietetä samanlaista elämää kuin silloin keväällä, mutta silti Arttu on tavattoman innoissaan. Äitinsä poika kun on.

Minä ja Lupsu emme ole nyt oikeastaan vielä sen tarkemmin tutustuneet. Emme myöskään sanoneet nenäpäivää, vain kauempaa tervehtineet. Aamulla Lupsu kuului komentavan Arttua (joka ihme kyllä hetkeksi vakavoitui), mutta se on vain hyvä. Arttu on mahdoton, sitä pitääkin välillä komentaa, muuten unohtuvat käytöstavat kokonaan. Mitään pörröisiä häntiä tai muita huonoja merkkejä ei ole kuitenkaan ollut.

Eilen iltana meidät sitten vaihdettiin eri puolille sitä uutta ovea. Ensin Lupsu oli keittiössä ja vierashuoneessa ja me muualla talossa. Nyt on toisin päin, me Artun kanssa olemme keittiö-vierashuoneessa ja Lupsu muualla. Kuulemma on hyvä tuoksujen vaihdon ja reviiriasioiden kannalta. En tiedä, suljetut ovet ovat hieman hankalia, vaikka niistä näkyisikin läpi.

Saattaa kuulemma olla, että lähiaikoina sitä ovea yritetään avata ja katsoa miten sitten käy. Kun vain Arttu malttaisi mielensä ja muistaisi käytöstavat (tai Lupsulla olisi hyvät hermot)!

Laitan tähän pari kuvaa ja videota. Videot ovat huonolaatuisia, mutta ihmisen on pitänyt olla kauempana, ettei tilanteet mene ohi, ja nyt on pimeää aina.

Hän on Lupsu.
Tässä taas on Arttu, joka ei malttaisi mieltänsä
Tässä Lupsu ja Arttu sanovat ensimmäistä kertaa nenäpäivää. Se oli ehkä sunnuntai-iltana tai maanantaina
Tässä Arttu on mahdoton ja Lupsu käyttäytyy arvokkaasti. Se oli viime viikolla
Tässä Arttu on erityisen mahdoton ja Lupsu käyttäytyy arvokkaasti. Se oli tänään. Tässä Lupsu on jo eri puolella ovea kuin aiemmissa

Yritän saada kerrottua lisää sitten, kun taas jotain tapahtuu. Tässä tarvitaan malttia.

Terveisin

Figo

On ollut parempiakin päiviä

Figolla on ollut vaikeaa

Hei, Figo tässä.

Mulla on ollut vaikeaa. Tiistaina yöllä mun vatsa tuli kipeäksi. Tuli yök, mutta se ei ollut varsinainen asia. Varsinainen asia oli se, että pissiin sattui kauheasti. Piti yhtenään käydä ja sattui kovasti ja taas piti mennä, vaikka juuri oli käyty ja sitten se oli punaistakin se pissi.

Jouduin eläinlääkärille. Miesihminen vei mut sinne! En tiennyt, että sekin tietää missä meidän eläinlääkäri on, kun ei se koskaan tätä ennen ole ollut. Aina on H vienyt.

Siellä multa otettiin kokeita verestä ja pissistä ja mitattiin kuume (sitäkään ei ole ennen tehty, se mitattiin tuolta minun loppupuolelta, jonne pääsääntöisesti kosketa). Ei ollut kuumetta eikä verikokeissa vääriä asioita eikä pississä kiviä tai tukoksia. Taas pistettiin neulalla ja se neula olikin aika kauan, kun siitä valutettiin muhun nestettä! Sitten pistettiin vielä erilaisella neulalla ja siitä tuli omituinen olo. Se ei ollut se piikki, josta tulee yök ja alkaa kauheasti nukuttaa. Tämä ei nukuttanut, mutta maailma näytti ihan oudolta ja aika pelottavalta. Kuulemma joku väkevä kipulääke se oli. Ja sitten oli vielä vähän outo olo siitäkin, kun se neste oli mun nahan alla.

Seuraava aamu oli taas paha, kun sattui taas se pissiminen. H antoi toisenlaista lääkettä, joka sitten jonkun verran auttoikin, mutta kuitenkin oli vielä aika ikävä olla.

Mutta sitten illalla sain toista lääkettä. Se on sellainen pilleri, joka maistuu oudolta. Sitä pitää syödä kuulemma 8 päivää, josta kolme on nyt mennyt. Tänään on neljäs. Se on kuulemma sellainen antibioottipilleri, kun mun pissiin oli tullut tulehdus ja siksi siihen sattui.

Friedellä niitä sellaisia oli hirveän usein, mutta ei mulla ole ennen ollut. Eikä kyllä olisi tarvinnut tulla nytkään, sen vaan sanon!

Joka tapauksessa nyt on jo parempi olo.

Se lääke teki oudon olon. Ja voin vannoa, että maailma ei ole ennen näyttänyt tällaiselta.
On totisesti ollut parempiakin päiviä.
Nyt on kuitenkin jo parempi olo.

Imureista

Pojat eivät aivan ymmärrä

Kaikki kissat tietävät, että talouksissa on imureita. Meilläkin on, sekä se sellainen, jolla ihminen siivoaa täällä tuvassa, että se toinen, minne mennään sisälle ja joka liikkuu ja jolla päädytään outoihin paikkoihin. Paitsi luultiin jo, että enää ei olisi, kun sitä ei näkynyt eikä kuulunut moneen viikkoon ollenkaan! Sitten tuli se mies oman imurinsa kanssa, mutta on kuulemma eri juttu kokonaan. Se imuroi eri asioita kuin meidän oma ihminen.

Joka tapauksessa sitten meidän tavallinen imuri yhtäkkiä taas ilmestyi tänne. Se oli ollut jossain muualla tässä välillä. Vähän erikoista, mutta sitten meille selitettiin, että se oli ollut huollossa, kun se oli mennyt rikki.

Sitä me vaan mietittiin, että kun on se iso pölynimuri, jonne mennään sisälle ja joka vie meidät sinne, missä kuulemma parannetaan meidän vaivoja, niin se sama koskee vissiin sitten pölynimureita itseäänkin. Kun se meidän pieni tupapölynimuri joutui siihen isoon pölynimuriin ja vietiin jonnekin, jossa se tuli kuntoon. Mutta mitäs sitten jos se iso pölynimuri menee rikki? Laitetaanko se vielä isompaan pölynimuriin ja viedään jonnekin? Ja miten isoiksi pölynimurit oikein voi tulla, jos aina pitää olla isompi ja isompi?

Ei kyllä oikeastaan haluta ajatella oikein isoja pölynimureita, ettei tule painajaisia.

Viisain nyt vain nukkua vähän, eikä miettiä liikaa isoja eikä pieniä pölynimureita.

Erikoinen vieras

Pojat ihmettelevät

Meillä kävi eräänä perjantaina erikoinen vieras. Sellainen mies, jolla oli imuri ja harjoja ja joka nousi katolle.

Se vieras mies nousi meidän katolle!
Ja sitten se tuli tupaan ja käynnisti imurin. Sillä oli oma imuri mukana.
Hieman erikoista on tulla imuroimaan toisten koteihin. Mutta se imuroi sellaisia paikkoja, joita oma ihminen ei koskaan imuroi. Takkaa ja hellaa. Ehkä meidän ihminen ei osaa, eikä meillä ole kyllä noin isoa imuriakaan.
Sitten jälkeenpäin piti ihan levätä. Onneksi paistoi aurinko tähän sohvalle.
Kylläpäs se nyt väsyi tuo lapsi yllättävän paljon.

Sittemmin olemme toipuneet, ei huolta sen puolesta. Imureista olisi kyllä asia tai pari sanottavana muutenkin, mutta jätetään nyt toiseen kertaan.

Sohva

Pojat esittelevät

Taannoin Naukulan Mamma ja Triolan Täti kävivät ja toivat meille sohvan. Se on oikein erinomainen ja tarpeellinen huonekalu, jota meidän oma ihminen ei koskaan olisi ymmärtänyt hankkia. Onneksi on sellaisiakin ihmisiä, jotka ymmärtävät mitä kissa tarvitsee.

Tämä on oikein huomattavan hyvä kaluste
Figokin tykkää
Kahdelle tämä on kyllä vähän pieni
Paitsi ehkä sitten, jos kumpikaan ei makaisi
Kiitos, tämä on erittäin hyvä!

P niin kuin

Pojat kertovat

Meillä kävi viime torstaina taas täti! Se oli Miukumaan Päivi-täti, Sofian ja Olgan ihminen.

Arttu: minä olen nähnyt sen ennenkin, silloin kun olin pieni, mutta en kyllä muistanut. Mutta sitä en tiedä kyllä onko se asunut joskus siellä Naukulassa, jossa minä synnyin, kun ainakin se on uhannut niin silloin kun Noomi-mummi odotti mun äitiä Herttaa.

Figo: Ei se varmaan ole asunut, kun Sofia ja Olga olisi sitten pitänyt viedä pitkäksi aikaa hoitoon Tyypille.

Arttu: No mutta joka tapauksessa mua pussattiin!

Figo: Aina ne pussaa. Ei siitä pääse mihinkään.

Arttu: Ja se toi meille tuliaisia myös, sellaisen pahvisen talon ja muuta. Ja leikitti. Mutta tarhaa en oikein voinut esitellä, kun satoi vettä. Vähäisellä sateella voi olla tarhassa, mutta ihmiset ei yleensä halua kauheasti olla pihalla vesisateessa.

Figo: Hyvä vieras se oli kyllä, käyttäytyi rauhallisesti ja kauniisti. Mutta tietysti Sofia ja Olga ovat sille opettaneet miten ollaan.

Arttu: Paitsi se pussailu.

Figo: Sitä ei täti-ihmisistä oikein saa pois, vaikka miten opettaisi, ainakaan kaikista. Ne on sellaisia. Joka tapauksessa on kyllä aivan piristävää kun välillä käy vieraita. Vaikka on se vähän jännittävääkin silti.

Arttu: Ainakin vieraat leikkivät ahkerammin kuin H.

Figo: Se on totta.

P niin kuin Päivi
Kun on viihdytetty vieraita ja edustettu ahkerasti, pitää muistaa myös levätä ja venytellä.
Ja sitten illalla nukuttaa paremmin, kun on puuhaillut ja seurustellut illan aikana. Tuohon otsaan ne aika usein pussaavat. Tai sitten poskelle.

Kiitos käynnistä Päivi ja paljon terveisiä Sofialle ja Olgalle!

Figo ja Arttu

 

NE ovat kai pysyvästi muuttaneet meille

Figo kertoo

Tänään meidän kaapissa oli taas NE. NE on siinä samassa kaapissa aika useinkin. Koitettiin saada Artun kanssa NIITÄ kiinni, mutta ei saatu. Sen sijaan tässä on sellainen tilanne, että tietämättömämpi voisi kuvitella, että minä olisin NIITÄ. En tietenkään ole, se nyt on selvä, mutta ymmärrän kyllä miksi se voi näyttää siltä.

Ja kaiken huippu on se, että NE varmaankin jäivät vielä kaappiin. Mitäs jos NE ovat muuttaneet meille pysyvästi asumaan?

Olkaa vähän varovaisia ensimmäisen videon kanssa. Se voi vähän hätkähdyttää.

Ai niin ja ihminen haluaa huomauttaa myös, että NE ovat varmasti myös tuoneet tullessaan tuon kaiken turhan roinan. Me Artun kanssa ollaan sitä mieltä, että ihminen itse on tuonut roinan ja on ehkä yksi NIISTÄ.

NE taas

Arttu melkein sai NE kiinni, taas

Tänä aamuna NE kävivät meillä taas, ja NE kuulkaa käyvät kerta kerralta taitavammiksi ja röyhkeämmiksi! Nytkin NE ensin puolen yötä rapistivat vaatekaapeissa, niin että Artun oli raavittava ovia. Kolmannen kaapin kohdalla ihminen antoi Artulle häädön makuuhuoneesta, mikä on kyllä aivan kertakaikkisen poikkeuksellista. Sitten aamulla NE heittivät kaktuksen maahan, mutta ruukku jäi pystyyn hyllyn päälle! Ei tosin aivan sijoilleen, ruukku oli nostettu aluskupin viereen pystyyn ja kaktus heitetty lattialle. Voitteko kuvitella?

Onneksi Arttu oli ihan vieressä, niin se näki kaiken ja tosiaan melkein sai NE kiinni. Kyllä Arttu vielä onnistuu, uskokaa vaan!

Miten tässä nyt näin taas kävi? Kauhean röyhkeitä ovat NE nykyisin.
On, kyllä tämä NIIDEN tekosia on. Kuvan alalaidassa näkyy vähän Arttua, eikä Arttu ole yksi NIISTÄ, vaikka joku voisi epäillä.
Onneksi keneenkään ei kuitenkaan sattunut. Ajatelkaa nyt jos kaktus olisi vaikka pudonnut Artun päälle kaikkine piikkeineen!

Nyt lepäämme. Ties vaikka ensi yönä taas pitäisi rovehtia ja pyydystää NIITÄ.