Author Archives: Arttu ja Lupsu

Hyvää eläintenpäivää!

Kaikenlaisille eläimille (myös päästäisille ja kärpäsille)

Se nyt ainakin on varmaa, että Arttua pussaa tässä taloudessa kaikki.
Ja sekin on varmaa, että Lupsu on kylän kovin päästäistäjä, ja mielellään haluaisi sellaisen ihan omaksi (tämä oli 20. tai 21. päästäinen).
Ja vielä sekin, että Arttu on pesukarhu.
Sen kärpäsen kyllä pyydystin Lupsulle lahjaksi. Ja sitten Lupsu pussasi mua.

Hyvää eläintenpäivää kaikille!

Advertisement

18, 19, 20

tai ehkä 18 ja 19

Artun seitsemäs päästäinen. Se pääsi karkuun. Puristi itsensä pienestä reiästä ja karkasi.
Kohta Lupsu toi yhden. Ehkä sama tai sitten eri. Ei voida tietää. Lupsun 11. se joka tapauksessa oli.
Tämä on sitten eri. Se on Kokonaisuudessaan 19. tai 20. päästäinen, jos olemme pysyneet kirjanpidossa, ja Artun kahdeksas. Sitten Artulla on vielä se myyrä ja orava.
Erikoinen tuoksu. Selvästikään ei syötävä.

Tämä kirjanpito alkaa käydä vaikeaksi!

1/17

Arttu ja myyrä

Hei vain myyrä. Minä olen Arttu. Ei ole mitään syytä olla noin vihainen!
Voitaisiin leikkiä yhdessä, eikö voitaisikin?
Ei me sitten voitu leikkiä yhdessä. Ihminen vei myyrän ulos, ja epäili, ettei se kyllä varmaan enää selviä, mutta ainakaan ei jää sisätiloihin. Olisin mielelläni pitänyt sen, se oli oikein mukava myyrä, vaikka käyttikin aika voimakasta kieltä ja yritti purra mua.

Karhunpoika harrastaa

Arttu on pesukarhu

Artulla on ankkoja. Välillä ne ei ole kovin kiinnostavia, mutta joskus ovat. Kerran yksi niistä oli ihan eteisessä asti! Ei kyllä yhtään tiedetä miten se sinne oli päässyt, kun kylpyankat on vähän hitaita liikkeissään.
Tämä pieni oli se seikkailunhaluinen, joka eteisessä on käynyt. Tuo sininen pesuvati on niiden uima-allas. Ja kissojen juomakuppi myös, koska useimmat muut kupit kaatuvat liian helposti.
Sitten tästä pienestäkin kiposta voi maistaa vettä, jos tuntuu siltä.
Lopuksi vielä koko illan pesukarhuelokuva (reilu minuutti)

10.

Lupsun 10., kokonaisuudessaan 16.

Piti kertoa Artun harrastuksista, mutta tähän väliin tulikin vielä yksi tärkeä merkkipaalu. Sain nimittäin 10. päästäiseni! Ajattelin, että se olisi niin merkittävä asia, että olisin saanut pitää sen, mutta en siltikään saanut. Itse asiassa se vietiin tavallistakin vikkelämmin ulos, kun se alkoi mennä rikki-rikki. Ihminen on tylsä.

Oli tarkoitus puhua Artun harrastuksista, mutta se jää seuraavaan kertaan.
Siinä se on. Kymmenes oma saalis, eikä sitäkään saanut pitää pitemmän aikaa.

14., 15.

Lupsun 8. ja 9.

Oli tarkoitus kertoa muita asioita, mutta tähän väliin tuli taas tarvetta saattaa kirjanpito ajantasalle.

8. kerralla Lupsu toi myös salaatin. Paitsi etteivät tuon lajin pikkueläimet ole syömäkelpoisia.
9. oli eläväisempi. Hetken aikaa. Harmillisen huonosti kestäviä nämä ovat meidän mielestä, vaikka ihminen kyllä on sitä mieltä, että ne saisi päästää kärsimyksistään vähän ripeämminkin.

Ensi kerralla sitten niitä muita asioita. Ehkä. Ei voida varmaan tietää.

Ulkoilua

Arttu ulkoilee

Minä olen tänä viikonloppuna päässyt ulos myös valjaissa! Se on vallan mukavaa pitkästä aikaa. Meidän tarhassa ei ole kerrassaan mitään vikaa, mutta on aivan avartavaa vähän katsella pihaa laajemminkin.

Ihmisen kiviaidan tekeleen alla oli varmana hiirenpesä. En kyllä nähnyt ketään, eivät ehkä olleet kotona.

Sammakon sen sijaan näin, mutta siitä ei tullut kuvaa. Sanoin sille tassupäivää, mutta se meni karkuun. Ei siihen sattunut kumminkaan, ihan hellästi minä vain.

Mittailin vähän puita ja teroitin kynsiä siinä mielessä, että josko tähän vaikka kiipeäisi. En kiivennyt. Eikä ihminen ehkä olisi sellaiseen suostunutkaan.
Heinäkin on vähän erilaista saunan seinustalla kuin tarhassa.
Paluumatkalla hämmästyin kovasti. Minä näin kuulkaa kissan!
Mutta se olikin Lupsu.
Sitten kiersin vielä talon, että sain tehdä vähän rakennustarkastusta.
Välillä on hyvä myös levätä ja pohdiskella asioita.
Vähemmästäkin alkaa väsyttää!

11., 12., 13.

Tai ehkä kuudes, kuudes ja seitsemäs

Tänään on ollut erinomainen päästäispäivä. Lupsu sai heti aamusta yhden. Sitten minä sain yhden. Nyt iltapäivällä Lupsu sai vielä yhden! Kaikkiaan kolme tänään, eikä päiväkään ole vielä lopussa!

Aamun ensimmäinen, Lupsun
Aamun toinen, jota esittelee Lupsu, vaikka minä sen kyllä sain. Tai ainakin niin me on ihmisille sanottu.
Ja sitten vielä yksi Lupsulle.

Eli kaikkiaan Lupsu johtaa mua yhdellä, mutta mulla on se orava vielä lisäksi. Ihmisen mielestä pikkujyrsijät eivät ole kovinkaan viisaita.

Hyvä viikonloppu

Artulla, ja miksei Lupsullakin

Viime viikonloppu oli oivallinen. Tai ei meillä nyt suuremmin valittamista ole muutenkaan, mutta nyt oli erityisen monta erikoisasiaa.

Oli tällainen laukku lattialla. Kuva on hieman epätarkka, koska piti kehrätä ja leipoa tassulla niin kovasti. Ja onhan se tarpeellista jättää vieraiden vaatteisiin sopivasti kissankarvaa muistoksi!
Ja sitten saatiin vielä uusi laatikkokin! Lupsu ei ihme kyllä niin paljon laatikoista välitä, mutta ei minä kyllä välitän!

Ja sitten vielä Lupsu sai lauantai-iltana taas saaliin. Se oli Lupsun neljäs. Siitä ei ole kuvaa, koska H jo nukkui eikä miesihminen hoksannut kuvata, mutta uskotte varmasti, että päästäinen se oli. Lupsu on tavattoman taitava ja tarkkatassuinen näissä asioissa!

Saa olla toistekin tällaisia!

Pulu!

Lupsu-pulu

Kuten lukijakunta tietää, meillä on erityinen suhde puluihin.

Äskettäin saamamme uuden ja tärkeän tiedon mukaan Lupsu on lapsena ollut nimeltään Pulu! Siis silloin, kun Lupsu oli niin pieni, että hän asui vielä äitinsä ja sisarustensa kanssa. Tiedottajana tässä asiassa toimi tietenkin Naukulan Mamma, joka tuntee paljon kissoja ja heidän ihmisiään.

Tämä on varsin ihmeellinen asia. Meillä on (viereisessä metsässä asuvien lintujen lisäksi) omakotipulu! Sitä sopii ajatella!

Lupsu silloin kun hän oli Pulu. Kuva Merja L.